YIT on tarjonnut Elisabet Örlundille ja Kalevi Stenmanille kiinnostavia työtehtäviä 40 vuoden ajan. He kannustavat nuoria hankkimaan monipuolista työkokemusta, sillä se koulii entistä vastuullisempiin tehtäviin.
Elisabet Örlund ja Kalevi Stenman ovat käveleviä esimerkkejä rakennusalan osaajista, joille ala on tarjonnut pitkän ja monipuolisen työuran – ja vieläpä yhdessä ja samassa yrityksessä.
Kalevi vastaa nykyisin yksikönjohtajana YIT:n korjausrakentamisesta. Elisabet toimii Kalevin yksikössä projektijohtajana. Yhteistä työuraa molemmille on kertynyt neljä vuosikymmentä.
Teknillisestä opistosta insinööriksi valmistunut Elisabet aloitti työt urakkatarjousten laskennassa maaliskuussa 1984. Työnantajan nimi oli tuolloin rakennusliike Oy Alfred A. Palmberg Ab, joka yhdistyi sittemmin Lemminkäiseen ja edelleen YIT:hen.
"Laskennassa oli juuri siirrytty tietokoneiden käyttöön, mutta osa kollegoistani teki laskelmia edelleen käsin. Uusi ihminen otettiin lämpimästi vastaan kuin perheeseen. Sain alusta lähtien hyvää oppia työtehtäviini."
Rakennusmestariksi opiskeleva Kalevi tuli myös vuonna 1984 taloon aluksi työnjohtoharjoittelijaksi ja opintojen päätyttyä jatkoi työnjohtajana.
"Olen pienestä pitäen tykännyt rakentamisesta. Halusin alalle, jossa voi nähdä työn konkreettiset tulokset", Kalevi perustelee uravalintaa.
Uran alkuvuosilta Kaleville on jäänyt erityisesti mieleen ensimmäinen rakennusprojekti vastaavana työnjohtajana. Hänen johdollaan eräälle pankille rakennettiin saareen useita rakennuksia käsittäneet edustustilat.
"Sain jo nuorena ison vastuun vetää suurta hanketta."
Muutamaa uudiskohdetta lukuun ottamatta Kalevin työt ovat liittyneet korjausrakentamiseen. Sekä työnjohtajan, vastaavan työnjohtajan että työpäällikön tehtävissä hän toimi vuosikymmenen. Väliin mahtuu työmaainsinöörin töitä ja toimistotehtäviä.
Nykyisessä työssään ensin Lemminkäisen ja sitten YIT:n korjausrakentamisen vetäjänä Kalevi on toiminut vuodesta 2006.
Elisabet sai rakennusalaan hyvän tuntuman toimistotöissä, mutta mieli paloi työmaille. Ne tulivat tutuiksi työmaainsinöörinä, projekti-insinöörinä, työpäällikkönä, rakennuspäällikkönä ja tuotantojohtajana. Nykyisessä projektijohtajan tehtävässä hän on ollut vuodesta 2019.
Uransa aikana Elisabet ollut mukana uudisrakentamisessa, mutta 2000-luvulla hän on keskittynyt korjausrakentamiseen.
"Korjausrakentaminen on sopinut omiin arvoihini paremmin. Kaikkea vanhaa ei saa purkaa, vaan mahdollisuuksien mukaan säästää."
Erityisen mieleenpainuvia Elisabetille ovat olleet arvokiinteistöjen haastavat hankkeet.
Vanhoista rakennuksista paljastuu rakenteita purkaessa usein yllätyksiä. Siksi hankkeen läpivienti vaatii luovimista ja kykyä muuttaa suunnitelmia.
"Tässä osaavat ja yhteen pelaavat tiimit ovat olleet ensi arvoisen tärkeitä", Elisabet kertoo.
Myös Kaleville korjausrakentaminen on tuntunut omimmalta alueelta. Ja mitä kovempia pähkinöitä hankkeessa on tullut vastaan, sitä antoisampaa on ollut viedä työ onnistuneesti loppuun.
"Korjausrakentamisessa haasteellisinta on muutosten hallinta, kun esimerkiksi rakenteellisia ratkaisuja joudutaan miettimään uudelleen. Se voi aiheuttaa paljon lisätyötä, kustannuksia ja säätämistä aikatauluihin."
Kaksikko on ollut mukana monissa Helsingin keskustan historiallisten rakennusten peruskorjauksissa. Elisabet luettelee hengästyttävän pitkän listan tuttuja osoitteita, joista yksi oli Helsingin yliopiston päärakennuksen vaativa korjaushanke.
Kalevi poimii tutuiksi tulleista korjaushankkeista esimerkiksi Hotelli Kämpin Esplanadilla ja Alvar Aallon suunnitteleman Stora Enson entisen pääkonttorin Katajanokalla.
"Vanhojen rakennusten kunnostamisessa on päässyt perehtymään niiden historiaan. Näin meistäkin on tullut osa rakennusten elinkaarta."
Kalevin mielestä kiinnostavaa on myös tutustuminen tilojen käyttäjiin ja heidän toiveisiinsa. Helsingin ydinkeskustassa korjattavien toimitilojen vuokralaisiksi tulevat yritykset ovat usein jo hankkeen käynnistyessä tiedossa.
Molemmille on jäänyt erityisesti mieleen Eduskuntatalon mittava peruskorjaus, johon molemmat osallistuivat eri rooleissa.
"Urakan voittaminen ja menestyksekäs toteuttaminen oli urani huippuhetkiä. Vieläkin tuntuu mukavalta, kun televisiosta katsoo Eduskunnan hienosti entisöityjä tiloja", Kalevi sanoo.
Vuosikymmenien aikana rakennusalalla on tapahtunut isoja muutoksia. Kalevin mukaan tekeminen on muuttunut huomattavasti järjestelmällisemmäksi.
"Ennen kullakin vastaavalla työnjohtajalla oli oma tapansa tehdä asioita. Nyt toimitaan yhteisten toimintajärjestelmien mukaan. Myös työturvallisuus on todella paljon merkittävämmässä roolissa. Lisäksi työhön on vaikuttanut viranomaisten lisääntynyt valvonta ja sääntely."
Elisabet huomauttaa, että viime vuosien isoimpia trendejä rakennusalalla on vastuullisuus. Esimerkkinä tästä on kiertotalous, mikä työmailla näkyy muun muassa hukkamateriaalien tehokkaana kierrätyksenä.
Iso asia Elisabetin mielestä on myös entistä kehittyneemmän tekniikan tulo osaksi kiinteistöjä. Korjausrakentamisessa on luotava edellytykset sille, että älykäs ja energiatehokas talotekniikka on mahdollista ottaa käyttöön myös vanhoissa taloissa.
Kaksikko on nähnyt työuransa aikana myös rakennusalan digitalisoitumisen. Elisabetin aloittaessa työt ensimmäisten pöytätietokoneiden käyttöä vasta opeteltiin, ja työmaatoimistoissa lauloivat faksit.
"Nyt digitaalisuus on niin tiivis osa työtä, että työmaallakin paperiset tulosteet ovat vaihtuneet tabletteihin", Elisabet mainitsee.
Digitaaliset työkalut ovat tehostaneet työtä huomattavasti. Elisabetin ja Kalevin mielestä uusi teknologia ja työskentelytavat on hallittava, mutta rakentamisessa tarvitaan myös kokonaisuuksien hallintaa.
"Ennen vaikkapa tieto työmaalle tehdyistä tilauksista löytyi pienestä sinisestä vihosta, jota työmaamestari piti takataskussaan. Nyt sama tieto on hajallaan ja se on kaivettava tietojärjestelmistä", Elisabet sanoo.
Onneksi tiedonhallinta ja tiedon kulku suunnittelusta itse rakentamiseen ja aina kiinteistön ylläpitoon paranee, kun tietojärjestelmät ja automaatio kehittyvät.
"Se auttaa kokonaisuuden hallinnassa, joka on rakentamisessa ensiarvoisen tärkeää osaamista. Se karttuu kokemuksen tuoman varmuuden myötä", Elisabet huomauttaa.
Rakentamisessa tarvitaan Elisabetin ja Kalevin mielestä myös nykyistä enemmän moniosaamista. Siksi konkarit kannustavat nuoria hakemaan monipuolista työkokemusta, joka koulii entistä vastuullisempiin tehtäviin.
"Työ opettaa, ja kaikenlainen työkokemus on arvokasta. Mahdollisuus kiertää eri tehtävissä on kasvattanut itseäni paljon", Elisabet perustelee.
"Periaatteeni on ollut aina antaa nuorille niin paljon vastuuta kuin heillä on edellytyksiä ottaa sitä vastaan. Rekrytoitujen kehittymistä haasteellisissa hankkeissa on ollut hieno katsella. He ovat saaneet niistä ansioluetteloonsa hyviä referenssejä."
Kaksikko on myös pyrkinyt aina luomaan tiimiin positiivista energiaa ja eteenpäin menemisen henkeä.
"Kaikki asiat eivät aina mene toivotulla tavalla. Sitä ei kannata kuitenkaan jäädä murehtimaan, vaan kääntää asiat loppupeleissä voitoiksi", Kalevi korostaa.
Myös Elisabet on pyrkinyt omalla esimerkillään opettamaan asennetta, että kaikesta aina selvitään.
"Ennen toimeen ryhtymistä kannattaa istua hetkiseksi alas ja pohtia yhdessä, miten asia kannattaa ratkaista. Missään tilanteessa ei kannata panikoida."
Lue lisää: Veljekset Laamaset ja Ylöset - Kahden polven sillanrakentajat