Nämä tunnelimiehet eivät pelkää pimeää, kaamoksesta puhumattakaan

Noin 16 vuotta sitten, kun Kenny Danielsson asteli ensimmäisen kerran kaivokseen töihin, suurin jännitystä aiheuttava elementti ei suinkaan ollut pimeä, vaan maanalaiset äänet. Nykyään paineen aiheuttama korvien narskuminen sekä maan alla syvyyksissä tipahtavan työkalun aiheuttama kaiku kuulostavat vain osalta tavallista työpäivää. ”Parin vuoden jälkeen maan alla työskentelyyn tottui jo niin paljon, että mikään ei pelottanut, vaan tunneli oli työympäristö siinä missä mikä tahansa muu paikka”, parhaimmillaan yli 1 300 metrin syvyydessä työskennellyt Kenny kuvaillee.

Myös nuorena kaivoksella työt aloittanut Timo Penttilä ei jännittänyt niinkään maan alla työskentelyä, vaan itse työtä, kuten monella nuorella on ensimmäisen työpaikan kohdalla tapana. Timo kokikin maan alla työskentelyn nopeasti omakseen, mikä ei ehkä tullut täysin yllätyksenä. ”Niin sanottu sukurasite oli omalla kohdallani vahva, sillä isäni oli luonut uraa kaivosalalla, ja hänen kauttaan sainkin 15-vuotiaana ensimmäisen kesätyöpaikkani kaivoksella”, Timo muistelee.

Kiinnostava työ ja kollegat avainasemassa työssä jaksamisessa

Niin Kenny kuin Timokin kokevat työnsä mielenkiintoiseksi ja antoisaksi.

”Tällä alalla töitä riittää tekevälle, pääsee helposti oppimaan uutta ja työt ovat todella monipuolisia”, YIT:llä nyt reilun vuoden työskennellyt Kenny kuvailee. Myös työporukka ja -ilmapiiri ovat isossa roolissa työssä jaksamisessa, ja Kenny kertookin viihtyneensä YIT:llä hyvin.

Ennen työnjohtajan hommiin siirtymistä muun muassa panostajana työskennellyt Timo nauttii myös työssään erityisesti sen monipuolisuudesta. Hänkin allekirjoittaa työporukan merkityksen työssä jaksamisessa.

”Ne jotka tälle alalle tulevat, yleensä myös jäävät. Työ on mielenkiintoista ja monipuolista. Työkaverit luovat myös ison osan viihtyvyydestä ja jaksamisesta, sillä teemme aina viikon yhtä jaksoisesti töitä yhdessä, jonka jälkeen olemme viikon vapaalla samaan aikaan”, Timo tarkentaa.

Pimeässä jaksaa paremmin rutiinien ja vapaa-ajan avulla

Eolshällin työmaalla, eli niin sanotulla siviilikohteella, jossa työskennellään tällä hetkellä noin 50 metrin syvyydessä, tullaan päivän aikana piipahtamaan myös maan pinnalla. Puolestaan kaivoksilla, joissa niin Kenny ja Timokin ovat tehneet uransa aikana hommia, vietetään maan alla pitkiäkin aikoja kerralla. Huolimatta siitä, paljonko auringonvaloa he ovat missäkin uransa vaiheessa nauttineet työpäivän aikana, kumpikaan Eolshällin tunnelimiehistä ei ole koskaan kokenut kaamosaikaa vaikeana.   

Vaikka ensikysymällä Timo eikä Kenny osaa tarkoin kuvailla, mikä auttaa heitä jaksamaan pimeän vuodenajan yli, selviää hetken keskustelun jälkeen, että kummallakin on arjessaan rutiinit ja hyvinvoinnista huolehtiminen kunnossa. Säännöllinen unirytmi sekä liikunta ovat molemmille niin itsestäänselvyys, ettei niitä osata edes ajatella hyvinvointitekoina.

”Hyvä peruskunto kaiken tekemisen pohjalla on todella arvokasta, samoin kuin säännöllinen unirytmi. Yhtä lailla kaamos voi vaikuttaa toimistolla istuessa, jos perusasiat eivät ole kunnossa”, Timo kuvailee.

Myös se miten vapaansa viettää, kantaa pitkälle elämän muihin osa-alueisiin.  

”Olen aina sanonut lapsilleni, että silloin kun olen vapaalla, olen oikeasti vapaalla. En esimerkiksi vapaapäivinäni tee töitä, vaan olen heidän käytettävissään”, kuvailee Kenny arkeaan, kannustaen muitakin tutkailemaan työn ja vapaa-ajan tasapainoa.

AVOIMET TYÖPAIKAT