Lähiöiden valoisa tulevaisuus

Sana ”lähiö” saattaa herättää ihmisissä vahvoja mielikuvia. Tutkimusten mukaan mielikuvat lähiöistä ovat ankeampia heillä, jotka eivät itse niissä asu. Heiltä on saattanut jäädä huomaamatta, että monia perinteisiä lähiöitä kehitetään nykyään aktiivisesti.

Termiä lähiö näkee harvemmin asuntojen myynti-ilmoituksissa, sillä siihen liittyy usein negatiivinen kaiku. Silti lähiöt ovat monelle kiinteä osa jokapäiväistä todellisuutta. Niissä asuu arviolta puolitoista miljoonaa suomalaista.

Lähiöiksi on tapana kutsua etenkin kaupungistumisen villeinä vuosina 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja, kantakaupungista irrallaan olevia asuinalueita, jotka suunnattiin alun perin varsinkin maalta muuttaville työläisperheille. Iso osa tuona aikana nousseista lähiöistä on nykyisin peruskorjausiässä.

Osa vanhoista lähiöistä on viettänyt vuosikymmenien ajan hiljaiseloa. Niissä rakennuskanta on rapistunut, väestö ikääntynyt ja asukasmääräkin laskussa, mikä on voinut osaltaan johtaa palveluiden heikkenemiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki lähiöt olisivat ongelmissa, sillä toisia niistä on ryhdytty kehittämään aktiivisesti.

Lähiöt nousuun yhteistyön ja täydennysrakentamisen voimin

Tampereella hyvän esimerkin lähiöiden kehittämisestä tarjoaa Tesoma, jota on joskus paikallisen lehden sivuilla tituleerattu kaupungin ”lähiöimmäksi lähiöksi”. Kaupunginosa on liki 20 000 asukkaan koti, ja siellä sijaitseva kerrostalovaltainen asuinlähiö on kantanut 1970-luvulla rakennetulle alueelle tyypillistä mainetta. Tesomaa ei vuosikymmenten kuluessa ollut juurikaan kehitetty, ja asukkaiden sosiaalinen eriarvoistuminen lisääntyi.

Vuonna 2014 tilanteeseen tuli muutos. Tesomasta lähdettiin muokkaamaan elinvoimaista ja viihtyisää kaupunginosaa, joka houkuttelee ihmisiä asumaan ja asioimaan. Alueella käynnistyi Oma Tesoma -kehittämishanke, joka rakentuu eri tahojen väliselle kumppanuudelle ja yhteistyölle. Tampereen kaupungin kumppaneita hankkeessa ovat olleet niin kolmannen sektorin toimijat, yritykset, elinkeinoelämän edustajat, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset kuin asuntoyhtiöt ja -yhteisöt – sekä kaikkein tärkeimpinä kumppaneina alueella asuvat ihmiset.

”Tesoman uusi tuleminen on esimerkki yhteistyöstä. Kaupunki on toteuttanut alueella kehittämis- ja rakennushankkeita, joiden punaisena lankana on käyttäjälähtöisyys. Asukkaat, palveluiden käyttäjät ja muut toimijat etsivät yhdessä kestäviä ratkaisuja Tesoman haasteisiin. Toimenpiteet ovat vahvistaneet alueen elinvoimaa ja sosiaalista eheyttä”, arvioi YIT:n kaupunkikehityksestä vastaava johtaja Juha Kostiainen.

Onnistumisia löytyy monista muistakin kaupungeista. Oulussa esimerkiksi Kaukovainion alue on pitkään kärsinyt levottoman lähiön leimasta. Sen vetovoimaa lähdettiin kasvattamaan modernilla asemakaavalla, joka ei eliminoinut alueen perinteisiä vahvuuksia kuten vihreyttä ja metsäistä lähiympäristöä. Samalla vuokra-asumista sijoitettiin vapaarahoitteisen asumisen joukkoon. Vanhan ostoskeskuksen paikalle nousevat rakennukset nostavat alueen asukasmäärän yli viiden tuhannen.

”Monien lähiöiden uusi nousu perustuu paljolti täydennysrakentamiseen. Uudet asunnot tuovat alueelle lisää asukkaita, palveluja ja joukkoliikenneyhteyksiä – ja kun alueelle rakennetaan uutta, vanhankin rakennuskannan arvo nousee samalla. Siksi lähiöitä ei pidä jättää rappeutumaan, vaan niihin kannattaa investoida sekä yksityisesti että julkisesti. Kaavoituksella syntyneen rakennusoikeuden myynti tuo taloyhtiöille tuloja, joilla voi vaikka korjata kiinteistöjä. Kaupunki taas saa maankäyttökorvauksia, joita se voi käyttää infran ja palveluiden kehittämiseen”, Kostiainen sanoo.

Mielikuvat lähiöistä muuttuvat hitaammin kuin arkitodellisuus

Lähiöelämästä ja sen herättämistä mielikuvista on viime aikoina tehty myös akateemista tutkimusta. Sosiologi Lotta Junnilainen seurasi kahden suomalaisen lähiön elämää viiden vuoden ajan väitöstutkimuksessaan Lähiökylä: tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Tulosten mukaan Suomessa on lähiöongelma etenkin sen suhteen, miten ulkopuoliset näkevät lähiöt ja niissä asuvat ihmiset.

Tutkimuksessaan Junnilainen huomasi, että lähiöitä yhdistää tapa, jolla asukkaat kokevat oman asuinalueensa. Heidän mielestään se on tuttu, turvallinen ja yhteisöllinen. Ulkopuoliset eivät näe lähiöitä samalla tavalla, sillä he tuntevat lähiöt lähinnä julkisuudessa esiin nostettujen ongelmien kautta. Pyrkimykset esimerkiksi vuokratalolähiöiden parantamiseksi ja asukkaiden aktivoimiseksi tehdäänkin usein ilman todellista ymmärrystä asukkaiden elämästä ja arjesta.

”Vaikka elämä lähiöissä on muuttunut, vanhat mielikuvat elävät. Ei ole väliä, perustuvatko ne todellisuuteen”, Junnilainen pohtii HS:n haastattelussa. ”Alueiden kehitystyössä auttaisi, jos pystyttäisiin paremmin asettumaan niiden ihmisten asemaan, joista puhutaan.”

Juha Kostiainen on samaa mieltä. Hän tarttuu Junnilaisen tutkimuksessaan havaitsemaan ”yhteisöllisyyden paradoksiin”.

”Ulkopuoliset ovat jo vuosikymmenien ajan olleet sitä mieltä, että lähiöitä vaivaa yhteisöllisyyden puute. Junnilaisen mukaan yhteisöllisyyspuheen taustalta pilkistää keskiluokkainen ajatus siitä, millaista ihmisten keskinäisen elämän pitäisi olla. Ulkopuolinen ei kuitenkaan huomaa yhteisöllisyyttä ja auttamisen kulttuuria, joka kumpuaa lähiöiden arjesta ja syntyy pakottamatta”, Kostiainen ruotii.

Tutkimuksesta käy ilmi, että lähiöissä asuu paljon ihmisiä, jotka eivät edes halua muuttaa muualle. Kostiaisen mielestä lähiöiden todelliset ongelmat ovatkin pääosin muualla kuin yhteisöllisyydessä – niitä voivat olla esimerkiksi työttömyys, alhainen koulutustaso tai köyhyys, heikkenevät palvelut, rapistuvat kiinteistöt tai huonot joukkoliikenneyhteydet.

”Jotta esimerkiksi yksinhuoltaja voi ottaa vastaan vuorotyötä muualta, joukkoliikenteen pitää toimia, päivähoidon olla lähellä ja sen aukioloaikojen joustaa. Nämä eivät ole yhteisöllisyyskysymyksiä.”

Kun vanha lähiö nousi arkkitehtuuripalkinnoille

Vanhentuneiden käsitysten muuttaminen vie usein vuosikymmeniä, mutta kyllä sitäkin sentään tapahtuu. Helsingin Käpylä on tästä elävä esimerkki. Vaikka aluetta alettiin aikanaan rakentaa lähiöksi työväelle, harva sitä enää sellaiseksi mieltää. Vuonna 2019 Käpylään saatiin peräti arkkitehtuurin Finlandia, kun palkinto myönnettiin Käärmetalon peruskorjaukselle.

Nykyisin Käpylä on alkuaikojaan trendikkäämpi ja mielikuvallisesti lähempänä keskustaa. Silti esimerkiksi Käärmetalosta löytyy edelleen 189 kaupungin vuokra-asuntoa. Sekä aikanaan niiden rakentamista että nyt korjaustöitä on ohjannut ajatus laadukkaasta vuokra-asumisesta.

Lähitulevaisuudessa korjausrakentajille voi olla luvassa entistä isompia urakoita. 1960- ja 1970-luvuilla rakennettiin runsaasti lähiöitä, joista monet odottavat nyt päivittämistä. Ehkä myös jokin niistä nousee tulevina vuosikymmeninä arkkitehtuurikisan voittajaksi?

Lue lisää:
Kaupunkikehitys YIT:llä

Lisätietoja:
Juha Kostiainen, johtaja, kestävä kaupunkikehitys, YIT Oyj, puh. 0400 721 475, juha.kostiainen@yit.fi
Johanna Savolainen, viestintäpäällikkö, YIT Oyj, puh. 044 305 4594, johanna.savolainen@yit.fi
 

YIT on suurin suomalainen ja merkittävä pohjoiseurooppalainen rakennusyhtiö. Kehitämme ja rakennamme asuntoja ja asumisen palveluja sekä toimitiloja ja kokonaisia alueita. Lisäksi olemme vaativan infrarakentamisen erikoisosaaja ja päällystäjä. Yhdessä asiakkaidemme kanssa lähes 10 000 ammattilaistamme luovat entistä toimivampia, vetovoimaisempia ja kestävämpiä kaupunkeja ja elinympäristöjä. Toimimme 11 maassa: Suomessa, Venäjällä, Skandinaviassa, Baltiassa, Tšekissä, Slovakiassa ja Puolassa. Uusi YIT syntyi, kun yli 100-vuotiaat YIT Oyj ja Lemminkäinen Oyj yhdistyivät 1.2.2018. Vuoden 2018 oikaistu pro forma -liikevaihtomme oli noin 3,2 miljardia euroa. YIT Oyj:n osake noteerataan Nasdaq Helsinki Oy:ssä www.yitgroup.com/fi