Ennen suomalainen halusi saunan, nyt parvekkeen – näin asuminen on muuttunut Suomessa

Asuminen Suomessa on muuttunut sadassa vuodessa merkittävästi. Kaupungistuminen oli 1900-luvun alussa hidasta, mutta kiihtyi toisen maailmansodan jälkeen. Asumisen muutokseen vaikuttavia yksittäisiä tekijöitä on useita.

”Eniten asumista ovat muuttaneet rakentamiseen liittyvät teknologiat kuten vesiklosetit, viemärit ja sähköverkot”, kertoo taidehistorian professori Kirsi Saarikangas Helsingin yliopistosta.

Maalta kaupunkiin

Asumisen muutosta viimeiseltä sadalta vuodelta leimaa vahvasti kaupungistuminen. Kaupungistuminen tapahtui kuitenkin myöhään, mutta silloin nopeasti, lähes hyppäyksenomaisesti. Vielä toisen maailmansodan jälkeen maaseudulla asui 70 prosenttia väestöstä, mutta vuonna 1980 kaupunkilaisia oli 70 prosenttia väestöstä. Kaupunkirakentaminen käynnistyikin kunnolla vasta 1950-luvulla, kun rakentamista vauhditti 1949 säädetty aravalaki.

”Aravalla säädettiin mm. asuntojen kokoa ja varustusta, kuten standardisoituja keittiökalusteita, jotka tulivat kiinteiksi vakiovarusteiksi asuntoihin”, Saarikangas kuvailee.

1940-luvun lopulta aina 1970-luvulle asti rakentaminen keskittyi pääosin lähiöihin, joihin rakennettiin aluksi kerros-, rivi- ja omakotitaloja, kunnes myöhemmin 1960-luvulla rakentuminen keskittyi pääosin kerrostaloihin.

Huomio kääntyi kaupunkien keskustoihin uudestaan 1980-luvulla, kun teollisuus väheni kaupunkien keskustoissa ja uusia asuinalueita voitiin rakentaa muun muassa entisille satama- ja varastoalueille. Kaupunkien muutos onkin jatkunut vilkkaana tästä lähtien.

Yksittäiset keksinnöt muuttivat asumista pysyvästi

1900-luvulla yleistyneet kodinkoneet muuttivat pikkuhiljaa ihmisten ajankäyttöä ja kulutusta.

”Esimerkiksi jääkaapin keksiminen muutti ihmisten kulutuskäyttäytymistä pysyvästi, sillä elintarvikkeet säilyivät pidempään. Tämä vaikutti mm. kauppojen valikoimaan ja ruuan jakeluun”, Saarikangas kertoo.

Kodinkoneiden yleistyminen 1900-luvulla vaikutti mullistavasti arjen uudelleen muotoutumiseen.

”Pyykinpesu oli aiemmin kodintöistä eniten aikaa vievä. Pulsaattorikoneiden ja myöhemmin automaattisten pyykkikoneiden yleistyminen vapautti aikaa muille asioille”, kertoo Saarikangas.

Kodinkoneiden määrä kotitalouksissa yleistyi 1950-luvulta lähtien ja erityisesti 1960-luvulla aikana niin paljon, että osan yleisyyden tilastoiminen lopetettiin kokonaan 1970-luvulla.

Rakennusteknologian muutokset ja asumisen tasa-arvoistuminen yhdistivät funktionalististen tilan ja toiminnan. Auringonvaloa, raitista ilmaa ja ydinperhekeskeistä asumista korostavat asumisihanteet uudistivat asumista merkittävästi.

1900-luvun alussa erot eri yhteiskuntaluokkien asumisessa olivat suuret. Auringonvaloa tuotiin asuntoihin suurten ikkunoiden läpi mahdollisimman paljon ja ulkoseiniin kiinnitettiin parvekkeet 1930-luvulta lähtien. Vesiklosettien ja kylpyammeiden tulo asuntoihin oli tärkeä muutos.  Vesiklosetit löytyivät ensimmäisinä muun muassa Lapinlahden sairaalasta sekä Suomen pankista. Kerrostaloissa ne yleistyivät 1900-luvun alusta lähtien. Muita tärkeitä tekijöitä muutokselle Saarikankaan mukaan ovat valaistus, kaasu- ja sähköverkko ja niiden myötä kaasu- ja sähköliedet. Hissit puolestaan mahdollistivat korkean rakentamisen.

Kestävä kehitys ja yhteisöllisyys näkyvät asumisessa

Nykypäivän asumisessa ei Saarikankaan mukaan ole tapahtunut radikaalia muutosta.

”Asumiseen on tullut enemmänkin hienosäätöä ja 2000-luvulle asti jatkunut yksityisyyden lisääntyminen on kääntynyt yhteisöllisemmäksi”, Saarikangas kuvailee.

Kestävän kehityksen trendit ovat näkyvissä myös asumisessa.

”Yhä useammin asukkaita osallistetaan uusien rakennuksien suunnittelemisessa ja käynnistämisessä”, kuvailee Saarikangas.

Yhteisöllisyys uudisrakennuksissa näkyy muun muassa yhteisinä pesutupina, saunatiloina ja kerhohuoneina. Trendinä on myös, että huonetyypit ovat monipuolisempia kuin keittiö, olohuone, makuuhuoneiden yhdistelmä.

Asumista nykypäivänä kuvaa myös väljyys. Tilastokeskuksen mukaan asumisväljyys on tasaisesti kasvanut. Pinta-ala henkilöä kohtaan on noussut 1990-luvun alusta tähän päivään 31,4 neliömetristä 40,1 neliömetriin (2015 http://www.stat.fi/til/asu.html).   

Parvekkeita ja saunoja

Parvekkeita alettiin rakentaa Suomessa 1930-luvulla ja ne yleistyivät 1950-luvulla alkaneen lähiörakentamisen myötä.  Erityisesti 1980-luvulta niiden koko on kasvanut. Ruotsissa on nähtävissä trendi, jossa vanhoihin kerrostaloasuntoihin rakennetaan sisäpihalle uudet parvekkeet. Suomea tämä trendi ei ole vielä saavuttanut. Aiemmin tuulettamiseen tarkoitetun parvekkeen käyttötarkoitus on muuttunut viime vuosikymmeninä.

”Nykyään parvekkeella halutaan viettää aikaa, syödä ja viljellä”, Saarikangas kertoo. Parveke onkin kosketus luontoon keskellä kaupunkia.

”Saunat yleistyivät rivitaloissa 1960–1970-luvuilla ja yleistyivät uusissa kerrostaloissa 1990-luvulla. Saunoja rakennettiin melkein kaikkiin asuntoihin ja oli miltei mahdotonta saada saunatonta asuntoa. Saunoja rakennettiin myös vanhoihin asuntoihin, jossa ilmanvaihto ja rakennusmateriaalit eivät soveltuneet kuumiin ja kosteisiin tiloihin. Nykyään asuntoja pyritään suunnittelemaan yhdessä tulevien asukkaiden kanssa. Asuntokohtaisen pienen saunan sijaan mieluisampi – ja ekologisempi – on usein talokohtainen saunaosasto ja/tai kattoterassi”, Saarikangas kertoo.

Jutussa on haastateltu taidehistorian professori Kirsi Saarikangasta Helsingin yliopistosta. Saarikangas on tutkinut mm. lähiötä ja modernia arkkitehtuuria, kaupunkiluontoa sekä asukkaiden, rakennetun ja luonnonympäristön suhdetta.

Suomalaisen asumisen vuosikymmenet 

1910 Ensimmäiset rivitalot muun muassa Munkkiniemi

1920 Puutatarhakaupunginosia rakennettiin

1930 Funktionalismi ja sarjavalmistetut huonekalut. Sähköliesi, pölynimuri, sähkösilitysrauta,     kahvinkeitin ja leivänpaahdin. 

1940 Vakiovarusteiset keittiöt  ja astiankuivauskaappi, Aravalaki 1949

1950 Helsingin olympialaiset 1952 toivat mukanaan transistoriradion ja television

1960 Saunat yleistyvät rivitaloissa

1970 Lähiörakentamisen huippuvuodet

1980 Viherhuoneet ja NMT-matkapuhelinverkko. Nousukausi- > Asuntojen hintojen nousu

1990 Tietokoneet ja elektroniikka yleistyvät kotitalouksissa

2000 Matkapuhelimien yleistyminen ja lankapuhelimien vähentyminen

2010 Yhteisöllisyys, älypuhelimet, olohuoneen merkityksen väheneminen.

YIT mukana 100-vuotiaan Suomen kasvussa

YIT:n historia Suomessa alkoi jo vuonna 1912. Silloin ruotsalainen Ab Allmänna Ingeniörsbyrån perusti Helsinkiin sivutoimipisteen. Ensimmäinen vuosikymmen sujui uusilla markkinoilla hieman kangerrellen, mutta vuonna 1920 suomalaiset liikemiehet jatkoivat yrityksen toimintaa muodostamalla Ab Allmänna Ingeniörsbyrån – Yleinen Insinööritoimisto Oy:n. Uusi nimi, omistajat ja vuosikymmen siivitti yrityksen kasvuun ja se keskittyi vesilaitosten rakentamiseen.

Nyky-YIT muodostui sodan jälkeen 1960-luvulla, kun Yleinen Insinööritoimisto, Pellonraivaus Oy ja Insinööritoimisto Vesto Oy yhdistyivät.

Rakennusvienti Neuvostoliittoon aloitettiin jo 1970-luvulla. Suomessa yhtiö aloitti asuntorakentamisen 1980-luvulla.

2000-luvulla YIT kasvoi monien yrityskauppojen myötä. Vuonna 2013 YIT jakautui kahdeksi pörssiyhtiöksi: kiinteistötekniikkaan keskittyväksi Caverioniksi ja rakentamispalveluja tarjoavaksi YIT:ksi.

Tilastoja:

Asuntokuntien määrä kasvaa

1960: asuntokuntia 1 204 385

2015: asuntokuntia 2 634 339

Asuntokunnan keskikoko pienenee

1960: 3,34 henkilöä/asunto

2015: 2,04 henkilöä/asunto

Yksinasujat yleisin asukasryhmä vuodesta 1985 eteenpäin. Nykyään (2015) yksinasujien määrä 1 112 342 henkilöä. 2 henkilön asuntokuntia seuraavaksi eniten 874 880 (2015)
http://www.stat.fi/til/asas/2015/01/asas_2015_01_2016-10-13_tau_001_fi.html

Lisätietoja:

Hanna Malmivaara, viestintäjohtaja, YIT Oyj, puh. 040 561 6568, hanna.malmivaara@yit.fi

YIT luo parempaa elinympäristöä kehittämällä ja rakentamalla asuntoja, toimitiloja, infrastruktuuria sekä kokonaisia alueita. Visionamme on tuoda enemmän elämää kestäviin kaupunkeihin. Haluamme erottautua välittämällä aidosti asiakkaista, näkemyksellisellä kaupunkikehityksellä, sitoutuneella projektien toteuttamisella ja innostavalla tavalla johtaa. Kasvumoottorinamme toimii kaupunkien kehittäminen kumppaneita osallistaen. Toiminta-alueemme kattaa Suomen, Venäjän, Baltian maat, Tšekin, Slovakian ja Puolan. Vuonna 2016 liikevaihtomme oli lähes 1,8 miljardia euroa, ja työllistämme noin 5 300 henkilöä. Osakkeemme noteerataan Nasdaq Helsinki Oy:ssä. www.yitgroup.com/fi